Epäonnistuminen

Aloittakaamme bloggailu kepeällä jokapäiväisellä ongelmalla (ainakin itseni kohdalla jokapäiväisellä) elikkäs,
E P Ä O N N I S T U M I N E N. Ylisuorittajan ja ylipäätään itsekriitikon pahin painajainen ja sana joka nostattaa vilunväreet selkäpiitä pitkin. Aikomukseni oli aloittaa tämä blogin väsääminen täysin eri aiheesta (siihenkin pääsemme kyllä) MUTTA tämä jokapäiväinen pikkupirulainen tuntui oikealta tavalta aloittaa tämä paskanjauhaminen.

Elikkäs, epäonnistuminen. Pieni sana kyllä, mutta sisältää erittäin paljon.
Etenkin me itsekriitikko perfektionistit, jotka emme ole koskaan täysin tyytyväisiä mihinkään ja väännämme asiaa rautalangasta niin kauan, että asia on mielestämme loistava - törmäämme tähän sanaan hyvin usein.
Asiahan on niin, että ulkopuolisen silmin katsoen asia mistä podemme kauheaa kriisiä, itkua ja vääntöä saattaa vaikuttaa maailman pienimmältä ja turhimmalta asialta. Mutta se ei ole. Siinä hetkessä, siinä tunteessa se pieni asia tuntuu maailman ilkeimmältä asialta. Jos et pärjää yksin, jos joudut pyytämään apua. En halua pyytää apua, haluan selviytyä itse, yksin. Jos en selviydy tästä yksin- olen epäonnistunut, en ole itsenäinen. Muita voi toki auttaa vaikka äärirajoille asti, mutta auta armias kuinka vaikeaa avun pyytäminen itselleen on.

Epäonnistuminen tapaa hiipiä elämäämme pienin tai suurin elein. Joillekin enemmän kuin toisille, mutta tilanteessa on aina hyvä muistaa, että kaikki ei johdu vain sinusta itsestäsi. Jos ajattelutapaa jatkaa samalla raiteella esim. ''mitä olisin voinut tehdä toisin'' tulet olemaan samassa jumissa hyvin pitkään tai loppuelämäsi. Joissain asioissa on parempi päästää irti. Et ole epäonnistunut ihmisenä. Et ole turha, et ole täysi paska.

Dieetin rikkominen yhdellä suklaapatukalla ei tee sinusta epäonnistunutta ihmistä,
Jos rikot suosikkilautasesi, et ole epäonnistunut ihmisenä.
Jos olet liian väsynyt, ilman syytä tai hyvän syyn takia, et ole epäonnistunut ihmisenä.
Jos olet väsynyt, anna itsellesi armoa. Jos epäonnistut jossakin, älä piekse itseäsi tai vaivu itsesäälin mustan kuopan pohjalle. Nouse ylös uudestaan ja yritä uudelleen. Ota itseäsi niskasta kiinni, älä piekse itseäsi väsyksiin asti kunnes olet polvillasi pohjalla. Seon okei. Epäonnistuminen on OKEI. Hoe sitä itsellesi niin kauan, että se pieni itsekriitikko pääsi sisällä antaa löyhempiä ohjaksia. Se ei todellakaan ole helppoa, mutta yritä. On pitkä tie oppia antamaan itselleen anteeksi ja antaa itselleen armoa, en ole sitä vielä itsekään oppinut, mutta yritän. Pikkuhiljaa. Hiljaa hyvä tulee.

 Tosiasiassa elämässä tulee jokaiselle ihmiselle vastaan epäonnistumisia. Pieniä tai suuria. Niiden päälle iskiessä eiole aina pakko jaksaa yksin. Maailman murheita ei tarvitse kannatella vain omilla olkapäillä.
Itse olen tuntenut epäonnistumisen tunteita läpi elämän. Suurimmaksi osaksi täysin turhistakin asioista,
toki myöskin täysin syystä ja aiheesta. Silti pitää osata päästää irti. On asioita missä olet onnistunut.
Pieniä tai suuria asioita. Opettele nauramaan mokillesi, opettele nauramaan itsellesi. Maailma on huomattavasti hauskempi paikka, kun opit nauramaan omille virheillesi tai pienille mokillesi. Kokemuksen syvällä tissiäänellä voin sanoa, että vaikka sen oppiminen on vaikeaa, se tekee elämästä huomattavasti helpompaa.

Yleisön painostuksesta, tässä ensimmäinen teksti.
Seon hieman vajaa, niinkuin kirjoittajansakin, mutta se on ensimmäinen askel kirjoittamiseen täällä taas.
Monia blogeja olen pitänyt, olen saanut kuraa niskaan, olen pettynyt, olen salaillut, olen ollut liian avoin, mutta jospa tämän kohdalla asiat olisivat toisin. Joten kaikki lukijat - jos niitä tänne ilmestyy- TERVETULOA & laittakaa kommenttia, ottakaa kantaa!

Kiitän ja kuittaan
Rakkaudella -Majava.